Meriretki Tukholma
– Maarianhamina – Turku 14.7.- 25.7.2003
Osallistujat
Tukholma
– Turku
-
Juha
Leinonen
-
Ari Vesanto
Maarianhamina
– Turku
-
Markku Jenu
-
Kaija
Lehtinen
-
Marja
Sutela
-
Miia
Ylämurto
-
Sami
Ylämurto
TUKHOLMA
- MAARIANHAMINA
Reissu
alkoi varsinaisesti jo sunnuntaina iltana 13.7, jolloin lähdimme Arin kanssa
Silja Europalla Turusta Tukholmaan. Mainittakoon, että Silja Line ottaa kajakit
kyytiin ns. rahtina myös ilman autoa. Sen sijaan Viking Line ei ota kajakeita
ilman autoa, joka tuntuu perin omituiselta sitä taustaa vasten, että ”Viikkari”
on yksi Suomi Meloo -tapahtuman sponsoreista. Siljalla palvelu sen sijaan
toimii erittäin hyvin, vaikkakaan yhtiön satamahenkilökunta ei tunnu tietävän,
miten kajakkeja laivassa kuljetetaan.
Maanantaina
14.7. rantauduimme sitten Tukholman Värtanin satamaan. Ensimmäinen huolenaihe
oli sopivan kajakkien vesillelaskupaikan löytäminen. Pienen tiedustelun ja
parin kilometrin kajakkien kärryillä vetämisen/työntämisen jälkeen erinomainen
nurmiranta löytyi satamasta näkyvän sillan ylittämisen jälkeen. Sitten ei muuta
kuin kamat menopeleihin ja liikkeelle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.
Tukholman
läheisyydessä meloessa on syytä huomioida erittäin vilkas vesiliikenne, josta
aiheutuu huomattavan suurta aallokkoa. Kotoisen ”Nässyn” välillä vilkkaaltakin
tuntuva liikenne on varsin hiljaista Tukholman saaristoon verrattuna.
Varsinainen ”unelmapaikka” aallokkomelonnan harjoitteluun oli Vaxholmin
kaupungin ohittaminen, joka sijaitsee noin 20 km Tukholmasta. Vaxholmissa on vanha linnoitus kapean salmen
keskellä sijaitsevalla saarella. Vesiliikenne kaupungin läheisyydessä ja
linnoituksen ympäristössä oli käsittämätöntä. Sitä voisi kutsua jopa
ruuhkaiseksi. Kapeassa väylässä menivät sikin sokin kaikki mahdollisesti
alukset isoista ja nopeista saariston yhteysaluksista Ruotsin tielaitoksen
autolauttaan ja purjeveneistä kajakkeihin. Ristiin rastiin kulkevista aluksista
aiheutui varsin ikävä ristiaallokko, jossa meloessa piti olla erittäin
tarkkana. Ei olisi ollut kovin hauskaa alkaa reskutusharjoituksiin autolautan
käyttämällä väylällä.
Ensimmäisen
päivän matkanteko päätettiin reilun 37 km melonnan jälkeen Grindan saarelle,
joka on Tukholman saaristosäätiön hallinnoima yleiseen virkistyskäyttöön
tarkoitettu saari, jossa on telttailualue, kaivot, kauppa, ravintola ja jopa
retkeilymaja. Tukholman saaristossa on useita samaisen säätiön omistamia tai
hallinnoimia vastaavantyyppisiä saaria, joita kannattaa käyttää mahdollisuuksien
mukaan hyödyksi leiriytymisessä.
Tiistaiaamuna
15.7. matka jatkui vastatuulessa, mutta muuten todella upeassa säässä läpi
Tukholman saariston kohti Kapellskäriä. Leiri pystytettiin kuitenkin noin 48
kilometrin melonnan jälkeen Ålandet -nimiselle saarelle noin 6 kilometriä Kapellskäristä
lounaaseen.
Keskiviikkona
16.7. jatkoimme matkaa Ålandetista ensin Kapellskäriin, jossa kävimme sataman
terminaalissa täyttämässä vesivarastomme, jonka jälkeen meloimme läpi kauniin
ulkosaariston Söderarmin majakalle odottamaan seuraavana päivänä edessä olevaa
Ahvenanmeren ylitystä. Erinomainen leiripaikka löytyi varsinaisen majakkasaaren
viereisestä saaresta, joka oli ennen ollut rannikkolinnoitus. Enää se ei ollut
käytössä ja liikkumisrajoitukset oli poistettu. Koska keli jatkui edelleen
hyvänä, ja koska tarkoituksenanne oli lähteä ylitykseen hyvin varhain
seuraavana aamuna, päätimme olla pystyttämättä telttoja ja yövyimme kalliolla
pelkissä makuupusseissa.
Yön
aikana itätuulen voimakkuus nousi ja mainingit alkoivat lyödä saaren
kalliorantoihin ja sen ympärillä oleviin karikkoihin. Yöllä maininkien pauhua
kuunnellessa tuli väistämättä mieleen, että mitähän ylityksestä oikein tulee.
Torstaina
17.7. herätys oli jo klo 03.00, jonka jälkeen pikainen aamupala, siirtyminen
kajakkeihin ja nokka kohti Lågskärin majakkaa, josta ei tosin ollut tuossa
vaiheessa mitään näköhavaintoa. Edessä siinsi pelkkä avomeri. Suunta otettiin
Arin GPS:llä. Tuuli oli lievä sivuvastainen ja maininki varsinkin alkumatkasta
oli melko suurta. Tuuli ja mainingit eivät kuitenkaan haitanneet onneksi juurikaan
melontaa. Noin tunnin melonnan jälkeen horisontissa alkoi näkyä pienenä
pisteenä ennen Lågskäriä sijaitseva Flotjanin majakka ja hiukan myöhemmin myös
itse Lågskär. Tasan viiden tunnin ja 31 kilometrin melonnan jälkeen saavuimme
vihdoin Lågskärin upealle majakkasaarelle.
Lågskärin
majakka on edelleen toiminnassa automaattiohjauksella, niin kuin kaikki muutkin
Suomen majakat. Lågskär ja sen ympärillä olevat pienemmät saaret ja luodot ovat
lintujen muuton kannalta tärkeä paikka, ja entiset majakan henkilökunnan
rakennukset ovatkin nykyään Ahvenanmaan lintutieteellisen yhdistyksen käytössä
saarella vierailevien lintutieteilijöiden tarpeisiin. Meidänkin käynnin aikana
saarella oli pari ”lintumiestä” perheineen. Lågskärillä on muuten varsin
runsaslukuinen käärmekanta. Joku käärmetutkija on kuulemma laskenut saarella
olevan yli 500 rantakäärmettä ja yli 200 kyytä. Mekin näimme viisi-kuusi
rantakäärmettä, joissa yksi luikerteli nilkkojeni yli nukkuessani
rantakalliolla.
Perjantaiaamuna
18.7. lähdimme kohti Maarianhaminaa. Lågskäristä Nyhamnin majakalle on noin 13
km ylitys, jonka jälkeen Maarianhaminaan asti onkin sitten suojaisampaa vettä.
Nyhamnissa pidimme maatauon ja kävimme töllistelemässä kiistatta Suomen ruminta
majakkaa, joka on entinen kaivostorni. Nyhamnista jatkoimme Maarianhaminan
itäsatamassa sijaitsevalle leirintäalueelle, jolle matkaa Lågskäristä kertyi 29
km. Kaikkiaan matkaa Tukholmasta Maarianhaminaan tuli yhteensä 172 km.
Seuraavana päivänä 19.7. oli välipäivä melonnasta ja odottelimme retkueen muita jäseniä saapuvaksi Turusta, josta he olivat lähteneet aamulaivalla.
kirjasi: Juha Leinonen
MAARIANHAMINA – TURKU
Lähdimme perjantaina 18.7. Tampereelta iltapäivällä kohti Turkua. Olimme päättäneet Miian, Samin ja Markun kanssa (mukana myös allekirjoittanut) mennä Turkuun jo edellisenä iltana, koska muuten olisimme joutuneet lähtemään Tampereelta jo hyvin varhain lauantaiaamuna. Turkulaiset kollegat, Saaristomeren Melojat tarjosivat meille ilmaiset telttapaikat oman vajansa pihasta. Turkulaisten ”vaja” oli muutenkin varsin hieno, uusi rakennus. Kuulimme vajavastaavalta heidän kokemuksistaan Saaristomeren melonnoista ja taisimme saada vielä muutaman hyvän käytännön vinkinkin. Kiitokset vielä kerran Saaristomeren Melojille telttapaikasta ja mahdollisuudesta käyttää vajan sisätiloja!
Heräsimme lauantaina 19.7. varhain huonosti nukutun yön jälkeen ja suuntasimme kohti Turun satamaa. Silja Festival lähti klo 9.10, mutta satamassa oli hyvä varata pari tuntia aikaa kanoottien pakkaamiseen, lippujen lunastamiseen, ilmaisen autopaikan etsimiseen ja ”rahdin” kuljettamiseen lauttaan. Kanoottien rahtaaminen ja matkaan lähtö sujuivat ilman suurempia hankaluuksia. Saavuimme Maarianhaminaan aikataulun mukaisesti klo 14.30. Ari ja Juha olivat jo odottamassa meitä satamassa. Vedimme/työnsimme kajakit kajakkikärryillä parin kilometrin matkan Maarianhaminan leirintäalueelle. Vaikka kaupungissa oli samaan aikaan rockfestivaalit, ei niistä koitunut suurempaa häiriötä leirintäalueella. (Tosin leirintäalue oli täynnä ja suihkuun sai jonottaa, mutta muuten kaikki pelasi hyvin.)
Varsinainen ensimmäinen melontapäivä oli sunnuntaina 20.7. Heräilimme – kuten jokaisena muunakin aamuna - klo 6.30 aikoihin. Matkaan pääsimme aamupalan, kajakkien pakkaamisen ja muiden valmistelujen jälkeen klo 9.00 aikoihin. Melomaan lähdimme kätevästi suoraan leirintäalueen uimarannalta. Jokapäiväiseksi ohjelmaksi muodostui päivällä yhden pidemmän sekä parin lyhyemmän tauon pitäminen. Matkaa taitoimme päivittäin n. 30 km eli viiden tunnin ajan.
Säät todella suosivat koko viikon meitä. Ensimmäisenä päivänä pääsimme ylittämään Lumparnin ns. sisämeren hyvin vähäisessä tuulessa. Pidimme parin tunnin melonnan jälkeen ruokatauon, jolloin kokkailimme lämmintä syötävää. Kun päivässä meloo monta tuntia, on hyvä syödä jotain lämmintä välissä. Ruokatauon jälkeen jaksaa taas meloa ja nesteetkin imeytyvät paremmin kehoon suolaisen syömisen jälkeen.
Tapasimme Kaijan Bergön saaren läheisyydessä, jonne hän oli melonut edellisenä päivänä. Kaija oli viettänyt perheensä kanssa lomaa Foglön saarella ja jatkoi sieltä sitten kanssamme melontaa kohti Turkua. Pienen tauon jälkeen meloimme vielä runsaan tunnin ja rantauduimme Skorvskärin saarelle. Ensimmäiselle melontapäivälle kertyi pituutta 33 km.
Maanantaina 21.7. matka taittui Kumlingeen. Melominen sujui nopeasti jälleen todella hienossa säässä. Matkan varrella pysähdyimme Seglingen saaressa saaristokaupassa ja itse kukin teki tarpeellisia hankintoja. Leiripaikka löytyi jälleen kauniilta kalliosaarelta Kumlingen pääsaaren itäpuolelta. Matkaa taitoimme n. 35 km.
Tiistaina 22.7. oli edessä lyhyempi melontapäivä. Olimme matkaa suunnitellessa päättäneet yöpyä viikon aikana yhden yön leirintäalueella. Brandön stugby –leirintäalue sattui sopivasti matkan varrelle. Oli mukava päästä suihkuun, sisävessaan ja kauppaan. Päivämatkaksi kertyi vain 23 km, mutta päätimme sittenkin yöpyä leirintäalueella ja jättää Kihdin ylityksen seuraavaan päivään. Laitoimme teltat pystyyn, kävimme kaupassa, saunassa ja illalla vielä ravintolassa syömässä. Ravintolaillallinen tuli erinäisten sattumien takia halvaksi. (Pihvit oli paistettu liian kypsiksi ja kala-annoksesta löytyi annokseen kuulumaton pieni vihreä mato (!)). Puolet porukasta taisi syödä ravintolassa ilmaiseksi.
Laitoimme illalla tyytyväisinä nukkumaan. Yöstä sitten tuli sitäkin rauhattomampi. Sami heräsi yöllä klo 02.00 aikoihin rannasta kuuluvaan meteliin. Vähän myöhemmin hän näki kahden miehen, jolla toisella oli mela kädessä, kävelevän teltan ohitse. Sami lähti miesten perään ja herätti muunkin porukan tarkastamaan kajakkien kunnon. Olimme illalla jättäneet kajakit uimarannalle siistiin riviin. Miehet olivat siirtäneet kaksi kajakkia rantaan ja ilmeisesti yrittäneet lähteä melomaan. Koska promilleja oli veressä liikaa, ei melonnasta ollut tullut mitään. Kajakit jäivät rantaa, tosin toinen oli täynnä hiekkaa ja vettä. Pikatarkastuksessa huomattiin, että yksi kelluntaliivi puuttui. Juhan mela löytyi kauempaa rannasta. Muuten kajakit ja varusteet olivat onneksi tallessa ja vahingoittumattomia.
Erinäisten vaiheiden jälkeen humalikot saivat valtion kyydin Merivartioston veneellä Uuteenkaupunkiin. Paikalle piti kuitenkin yöllä soittaa poliisi, leirintäalueen omistajat ja Merivartiosto. Pääsimme takaisin nukkumaan klo 04.00 aikoihin. Tuskin muutkaan leirintäalueella olevat saivat nukuttua kunnolla sinä yönä.
Pääsimme öiden tapahtumien takia lähtemään seuraavana aamuna (23.7.) liikkeelle vasta klo 11.00 aikoihin. Leirintäalueen omistaja tarjosi meille ystävällisesti ilmaisen aamupalan korvauksena yön häiriöistä. Heti ensimmäisenä meillä oli edessä Kihdin ylitys. Pelätty Kihti osoittautui kuitenkin perin kesyksi, sillä tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Pidimme päivällä muutaman pidemmän uima- ja ruokatauon. Tutustuimme Iniön kyläkeskuksen vanhoihin rakennuksiin ja saaristolaiselämään. Majapaikka löytyi Skattanin saarelta n. 32 km melonnan jälkeen. Iltaa istuessamme totesimme, että parhaimmat leiripaikat löytyvät saaristosta. Leirintäalueilla ei ole mitään muuta hyvää kuin peseytymismahdollisuudet. Hyttysiäkin on saaristossa vähemmän!
Torstaina 24.7. jatkoimme matkaa kohti Turkua. Kaija päätti jatkaa matkaa omaan tahtiinsa. Hän piti hitaammasta vauhdista ja pidemmistä tauoista. Koska Rymättylän saaristot olivat niin lähellä ja sää jatkui erinomaisena, ei matkan jatkamisesta yksin koitunut vaaratilanteita. Koska olimme jo hyvin asutuilla vesillä, mietimme seuraavaa yöpaikkaa varsin pitkään. Päätimme yöpyä Turun kaupungin omistamassa Iso-Maisaaressa. Virkistysalueen isännän ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroimme hänelle rantautuessa, että olemme tulossa Tukholmasta. ”Mitä! Oletteko te meloneet Ahvenanmeren poikki?” Isäntä paljastui suureksi melonnan ystäväksi. Muutenkin kohtelu leirintäalueella oli erittäin ystävällistä. Sitä se oli ollut myös Brändössä, mutta kutsumattomat vieraat pilasivat yöllä tunnelman. Matkaa kertyi reissun toiseksi viimeisenä päivänä 25 km.
Matkan viimeinen melontapäivä koitti perjantaina 25.7. Matkaa oli edessä Turkuun 25 km. Airistolla puhalsi varsin mukava myötäinen ja kanootilla pääsi surfailemaan myötäaallokossa. Pidimme tauon Vepsän saaressa, jossa on Turun kaupungin retkisatama ja leirintäalue. Kaunis ja viihtyisä paikka. Mietimme, eikö Tampereen kaupungilla ole vastaavanlaisia ja -tasoisia retkisatamia Näsijärvellä? Kyllä kelpaa olla turkulainen ainakin retkisatamien perusteella!
Saavutimme reissun määränpään perjantaina klo 13.00 aikoihin, kun rantauduimme ruuhkaisen Aurajoen rantapenkereille Turun keskustassa. Kaija oli rantautunut myöhemmin samana päivänä Ruissaloon. Haimme autot satamasta ja pakkasimme kanootit sekä märät ja likaiset tavarat autoon. Suuntasimme autojen keulat väsyneinä, mutta onnellisina kohti Tamperetta.
Kaiken kaikkiaan melontareissu oli meidän kaikkien mielestä erittäin onnistunut. Kummallakin melontaviikolla oli erinomainen sää. Koska matkaa ei tarvinnut taittaa vastatuulessa, ei myöskään pahempia rasitusvammoja päässyt syntymään. Muutaman nahka taisi palaa auringonpaisteessa. Onnistuneen matkan jälkeen voikin aloittaa uuden retken suunnittelun. Ensi kesänä matkakohteena voisi olla Tukholman saaristo!
kirjasi: Marja Sutela
MERIRETKI
TUKHOLMA – MAARIANHAMINA – TURKU
Mistä mihin km
1. päivä Tukholma – Grinda 37,280
2. päivä Grinda
– Ålandet 47,840
3. päivä Ålandet
– Söderarm 26,880
4. päivä Söderarm
– Lågskär 31,000
5. päivä Lågskär – Maarianhamina 29,000
Yhteensä 172,0
6. päivä välipäivä
7. päivä Maarianhamina – Skorvskär 33,0
8. päivä Skorvskär
– Kumlinge 34,8
9. päivä Kumlinge
– Brändö 22,4
10. päivä Brändö – Skatan 31,8
11. päivä Skatan – Iso-Maisaari 24,8
12. päivä Iso-Maisaari – Turku 25,2
Yhteensä 172,0